Itkua ja iloa

Kuva: Arsi Ikäheimonen

Kyllä on loistavan keikan merkit jos setin aikana tämäkin paatunut soittaja tirauttaa kyyneleen kauniille lauluille ja nauraa hulvattomalle menolle. 


Aiempaa kokemusta Yonan musiikista ei ollut, ekalta levyltä olin ehkä yhen biisin kuullut puolivahingossa. Mutta olipa mahtavaa tulla kuuntelemaan ilman mitään ennakko-odotuksia ja nauttia kuulemasta nuin paljon. Sovitukset biiseissä oli mukavan monipuolisia, bändin koko toi maustetta ("jousikvartetti" oli sairas(?)tapauksen vuoksi viulu-huilu-alttoviulu-sello-koostumuksella) ja neiti laulaja-lauluntekijän läsnäolo oli sympaattista. Ei haitannut allergiaoireet ollenkaan tätä yleisön jäsentä! Alussa oli ongelmia mikin kanssa ja omalle sijaintipaikalle ei meinannut välillä saada sanoista selvää. En tiiä johtuuko keikkapaikasta, tila mössöyttää aika tehokkaasti kaiken. Mutta toisaalta, ei tullut ikävä korvatulppia joita ilman ei yleesä voi olla millään keikalla. Tuo jos mikä oli iso plussa.


Oli kiva myös törmätä Juhoon, orkesterin sellistiin, ennen keikkaa ja jälkeenkin. Sanojen vaihdon lisäksi sain käteisvarattomana bändin levyt mikä oli oikein mukava lisä hyvälle keikalle. Kuunneltu on jo ekat kerrat ja saa hra Kanervo rahansa :).