Vapaus?

Nyt se on sitten takana. Kolme konserttia, säätäminen ja stressaaminen. Kaikki töitten ja sivuduunien ohella. Melkeinpä omituinen olo, kun ei tarvitse oikeasti miettiä enää aikataulutuksia sillä mentaliteetilla, että millon ehtii reenaamaan jne. Toisaalta tässä onkin viimeinen kuukausi mennyt aika vähillä harjoittelumäärillä, ei ole löytynyt motivaatiota.

Mutta siis, konsertit oli kaikesta huolimatta mukava toteuttaa ja toivoa sopii, jotta ne jotenkin hyödyttäisivät myös tulevaisuuden soitantoja.

Nyt aattelinkin sitten siirtyä vähäksi aikaa ns. harrastelijasoittoon, tänään prutkutin menemään baritonitorvea ja sain parhaimmat äänet mitä koskaan olen vaskipuhaltimesta saanut. Jea :D.

Jaajaa.

Onpa aika vierähtäny. Se on tuntunu kyllä tämän vuoden teemalta. Äkkiä huomaa jotta kuukaudet vaan vaihtuu toisiksi. Kaippa siinä eniten taas vaikuttaa tulevat omat konsertit ja niihin valmistautuminen/valmistautumattomuus. Tai siis käytännössä se, kun stressaa kun ei osaa, ei kehity, ei opi. Ja aika vain kuluu.

Sitä odottaa kuin kuuta nousevaa kesää ja ns. vapautta. Ei tarvii käyttää kaikkea vapaata aikaa epätoivoiseen reenaamiseen tai huonon omantunnon potemiseen siitä kun ei ole reenaamassa.

Pieniä valonpilkahduksia: serkun vinkistä löytynyt nettisivu, jonka kautta saa ilmaiseksi Spotifyn kutsuja. Ja tidii, nyt sitä ollaan ihan käyttäjiä. Hyvä peli kuunnella uutta musiikkia. Nyt kuulolla on Värttinä, eilen tuli löydettyä ja kuunneltua mm. Miles Davisia. Kätsäpätsä.

Niin, kaippa sitä pitäis saada nyt jo jotain aikaanki, tiskauksesta lähtien. Ettei lopu taas vuorokaudesta tunnit kesken (varsinkin kun käyttää niitä tällaseen "turhaan" ajantappamiseen...!).