What's up

Kampaajalla käynti pitkästä aikaa, tuloksena vaalenevat latvat ja kasvatusprojektin jatkuminen.

Uusi vierasvara/kakkospyörä, Poni :).

Ekat kokemukset tämän vuoden patio-olosuhteista.

Kolarointi toisen pyörän kanssa, tuloksena vasemman puolen haavat ja mustelmat + kallis remppa Meridaan (etuhaarukka, hydrauliset jarrut)...

Koekeittiössä melko onnistunut ensimmäinen pesto (resepti Isyyspakkaus-blogista).

Onneksi on nyt Poni, joku joka kuskaa minua tutustumaan tänään Ravintolapäivän tarjontaan...

Sisustussuuntausta?

Tuli tuossa mietittyä kun tässä on mahollisesti paluu yksiöaikakauteen luvassa, niin mitenköhän toimis tommonen uusrenessanssityyli 30 neliön kämpässä? Kuositapetit, tuplaboordit ja kattolistat sovellettuna puolta matalampaan tilaan? Samettiverhot ja huikea kristallikruunu? :)

Kuultua ja koettua täällä ja siellä

Toissa viikonloppuna tuli puolestaan siirryttyä henkiselle kotiseudulleni Itä-Suomeen, puhallinmeiningeissä. Joensuu-cityä ei sen kummemmin tullut koettua, mutta monia tuttuja tuli nähtyä ja monia biisejä kuultua. Ostin yhen uuen opetusnuotin, oon vissiin fani tuolle James Raen Latin-sarjalle: löytyy jo Latin Clarinet ja Latin Clarinet Duets ja tidii, nyt myös Latin Saxophone Duets! Lauantainen konsertti oli mielestäni parasta puhallinmusisointia vähään aikaan, mutta en tiedä kuinka paljon istumapaikka salissa vaikutti kuulokuvaan sillä kuului myös täysin päinvastaisia kommenttejakin... Tai meikä ei ollu sitten kriittisimmillään :). Perjantain ja sunnuntain reilun viiden tunnin ajomatkoja tuli varmisteltua viiden tunnin yöunilla ja tuntuikin että univelat alkoivat nollautua vasta tuossa joskus tiistain-keskiviikon tienoilla...

Siirtymistäni viikonloppuun alustin siis torstaisella Felix Zengerin keikalla. Tykkäsin erityisesti soolovedoista, ns. rehellisestä beatboxista ja Tommy Lindgrenin kanssa vedetyistä kipaleista, mutta sama ongelma tuli kuin Won't Say A Thing-levyn kanssa: ei-beatboxing-tyyliset träkit jättivät hieman neutraalille fiilikselle. Oli kyllä hienoa nähä Zengerin työskentelyä samplerin kanssa. Muita plussia olivat tyypin yltiösympaattisuus ja koko kolmikon (em. lisäksi Tuomo Prättälä) coveroima Commonin The Light <3.

Kyseinen tapahtuma oli Oulun Musiikkijuhlien tuotantoa, tänä vuonna tuli osallistuttua kahteen konserttiin kuulijana. Kolmanteen oli liput, mutta meni päällekkäin tuon JNS-reissun kanssa ja muutama oli sellainen joihin olisin tahtonut osallistua, mutta budjetti muistutti olemassaolostaan...

Helsinkiviikonloppu

Tuli visiteerattua pääkaupungissa helmikuun lopuilla. Saldona:

- 80€ tarkastusmaksu (mutta helpotti hieman kun tarkastajat iskivät myöhemmin uudestaan ja omistin voimassaolevan piletin...)

- hyvää sushia (vastuualueena riisin jäähdytys)

- keiksu jännittävässä sijainnissa

- yllättävä yöpaikka (kiitollisna siitä!)

- ryöstettävän suloisia koiruuksia

- käynti SeaLifessa (koralliakvaario oli paras, piti käydä vielä lopuksi uuestaan ihailemassa...ne värit!)

- runsaasti hyvää seuraa (kiitollisna tästäkin :))

Shoppailut jäi sikseen, hommasin vain silmämeikinpoistolappuja ja Lumenen Beauty Base-valovoide (maininta "valoa väsyneelle iholle" veti mielenkiinnon puoleensa...).

Esney!

Tällä viikolla on teemana ollut intonaation hakuammunta essän kanssa. Muistin barskafonin kanssa hyväksi (lue: hauskaksi) todetut "Disney Solos" ja "Disney Movie Hits" alttofonille. Hal Leonardin kustantamat play-alongit sisältävät meikäläisen lapsuuden/varhaisteiniyden parhaimpien piirrettyjen hittisävelmät, taustat on erittäin hyvät, toisin sanoen melko lähellä originaaleja. Hyvät sovitukset ja oikeita instrumentteja (tai sitten on melko hyvät samplet). Nuita play-along-vihkoja löytyy melko monelle soittimelle ja ovat mullakin aina välillä opetuskäytössä. Taitaa vaan olla että ite innostuu niistä aina enemmän kuin oppilaat, jotka ei oo vältsisti Aladdinia ym. klassikoita kokeneet :).

Essän soiton mentaliteetti on taas hakusessa. Naama loppuu minuutissa ja prässi alkaa :P. Tulostin IMSLP:n kautta Molterin konserton D-klarinetille ja ajattelin sitä kopaista. Orkesteristemmojen intonointi on melko haasteellista, ne kun eivät ole ns. korvaystävällisimmästä päästä ja toisaalta yhteissoitossa menee taas vireasiat uusiksi. Helpompi yrittää hakea soittimen oikkuja, tai siis, ominaisuuksia tuollaisilla tutuilla melodioilla (Disney!) ja ns. soolomateriaalilla.

Maanantaina pilli lähtee etelän reissulle ja sen tuloksena pitempi virityspäärynä toivottavasti mahtuu runkoon ihan kiinni asti. Tähän mennessä yritykset ovat jääneet miltei puolitiehen, kolmisen milliä jää auki päärynä.

Jäi nyt tuo Disney-vaihe päälle: Spotifystä löytyy hittilevyjä ja mietin jotta eipä oo tullu nähtyä Aladdinia tai Leijonakuningasta aikoihin. Jälkimmäinen on kyllä muistin mukaan niin surullinen, että ei rajaa! Ja oliks Pienestä merenneidosta tullu nyt joku DVD-julkaisu... Käytiinköhän me kattomassa se ihan leffateatterissa (=megahyperspektaakkelitapaus siihen aikaan meiän tuppukylässä)... Muistan hyvin vielä sen ajan kun meillä ei ollu edes videonauhuria ja kun vuokrattiin leffa niin vuokrattiin VHS-soitin kans :). Ui, piirretyt <3, es-klarinetti :P.

Reijjet jäässä, hiki päässä

Pyöräilystä puheenollen, talvikilometrikisassa 288 kilometriä kasassa ja meiän joukkue oman sarjansa top 50ssä! Jeejee! 

(C) The Urban Country Bicycle Blog

Oheiseen kuvaan liittyen meikäläisen talvivarustus on hieman muhkeampi. Kauhulla kattelin -30°C kelissä ohi viilettäviä trikoohemmoja. Ehkä avainsana tarkenemisessa on tuo viilettäminen. Mulla on ollu kylmemmillä keleillä ihan rehellisesti toppahousut ja urheilukerrasto käytössä, naamalla lisäksi silkkihuppu (fleece-pipon alla). Maiharit on tarpeeksi tilavat sukka-villasukkayhdistelmälle ja hanskoissa on sormikkaat-villalapaset-remix. Ostin yhet mukaurheilulliset hansikkaat, mutta niitä ei voi käyttää kuin nollakelissä.

Kypärä on METin, kiiltävän musta. Kollegalla on mattamustainen Freetimen mikä on aika hieno, ite tosin jättäisin lipan pois. Kesäksi/vapaa-ajan pyöräilyyn voisi olla Yakkayn potta vaihtopäällisineen olla hauska.

(C) Yakkay

Eturengas on talvella nastoitettu, ensi talveksi pitänee uusi hommata. Nykyinen on palvellut jo entisessäkin pyörässä (Helkama CS2700 in memoriam), siis jo neljän, viiden talven ajan. Takana on "kitkaisempi" rengas, joka on jo aika finaalissa. Mutta en taida siihen hommata nastallista talvirenkaaksi. Aika harvoin on sellainen keli että tuplanastailu olisi aivan ehdoton.

Ensi talvea ajatellen voisi panostaa paitsi uusiin renkaisiin, myös jämäkämpään valaistukseen. Nykyiset Bookmanin ledit on ihan passelit, mutta tosiasiahan on jotta täällä on välillä melkosen pimiää. Kotoakotoa tarjottiin myös tarpeettomia huomioliivejä, mitkä yksinkertaisesti unohin ottaa mukaan. Myös suojalaseille olisi ollut muutaman kerran tarvis. Ei oo oikein kivaa tuo silmämunien kuorinta/akupunktio pakkaslumella...

Hello sunshine, hello kitty cat

Spotify soittaa radiota Roisin Murphyn tyyliin, vapaapäivä 2/3 käynnissä, aurinko paistaa. Aika hyvin siis kulkee.


Eilen tuli käytyä pitkästä aikaa kosmetologin kynsissä. Iho pehmeni, puhdistui ja kosteutui sekä silmien tienoo sai uutta väriä. Oikein mukava kokemus, viimeisimmästä käynnistä (eri paikassa) jäi sellainen puolisyyllistävä fiilis. Ja kalliiden hoitotuotteiden puolipakolla ostattaminen. Varmistus tuli myös sille, että naama on tosiaankin talvisaikaan kuiva ja kesällä vasta sekainen (eh he heh). Jos jostain tupsahtaisi lottovoitto lottoamatta ja setelinippu taivaasta tippuis, niin hommaisin itelleni kyllä taas tehokkaammat tärpätit naamaan.


Mielessä on käynyt josko tänään uskaltautuisi ihan ulkosalle hölkkimään. Salilla oon nyt käyny muutaman kerran juoksumattoa reilun Cooperin verran testaamassa (viimeisin vauhti 5,35 min/km, vielä on siis tekemistä) ja ihan hyvältä on tuntunut. Polvet ei ole oireilleet ja yhtä rauhaisaa on ollut pyöräilyn suhteen. Ainoa laji missä on tuntemuksia löytynyt on kävely. Siis tuollaisella epävakaalla alustalla kuin sohjolumi/jäätikkö. Siksipä siis hieman mietityttää tuo lenkkareiden kanssa luistelemaan lähtö...


Fysioterapiassa on siis jäljellä enää viimonen (=viides) työnantajan kustantama kerta. Tähän mennessä ollaan kartoitettu liikelaajuuksia, virheasentoja ja venytelty, sähköshokkeiltu (miltei semmosella TVshop-vekottimella!) ja hierottu. Tuo venyttelykerta kyllä tuntui pitkällisesti, lähti kuona-aineet sen verran liikkeelle että seuraavana(kin) päivänä tarvihti särkylääkettä. Lihashuoltoa siis pitäisi itekin muistaa tehä noin niinku aina, ainut ongelma tuntuu olevan se että niin harvoin on "arkiliikunnan" jälkeen talvisaikaan lihakset lämpösinä venyttelyä varten. Kerran oon jaksanu töihin pyöräilyn jälkeen pyöräillä vielä sisätiloissa kuntopyörällä, jonka jälkeen venyttely on tuntunu hieman helpommalta. Mutta vaikkei puolen tunnin sessiota tekiskään, niin pitäisi tuo joka päivä ees hieman olla ohjelmassa. Huomaa nimittäin jos ei viikkoon oikein venyttele yhtään, jalat ihan tukossa.

Ehkä tämmöset pitäis hommata? (C) Icebug