Essän soiton mentaliteetti on taas hakusessa. Naama loppuu minuutissa ja prässi alkaa :P. Tulostin IMSLP:n kautta Molterin konserton D-klarinetille ja ajattelin sitä kopaista. Orkesteristemmojen intonointi on melko haasteellista, ne kun eivät ole ns. korvaystävällisimmästä päästä ja toisaalta yhteissoitossa menee taas vireasiat uusiksi. Helpompi yrittää hakea soittimen oikkuja, tai siis, ominaisuuksia tuollaisilla tutuilla melodioilla (Disney!) ja ns. soolomateriaalilla.
Maanantaina pilli lähtee etelän reissulle ja sen tuloksena pitempi virityspäärynä toivottavasti mahtuu runkoon ihan kiinni asti. Tähän mennessä yritykset ovat jääneet miltei puolitiehen, kolmisen milliä jää auki päärynä.
Jäi nyt tuo Disney-vaihe päälle: Spotifystä löytyy hittilevyjä ja mietin jotta eipä oo tullu nähtyä Aladdinia tai Leijonakuningasta aikoihin. Jälkimmäinen on kyllä muistin mukaan niin surullinen, että ei rajaa! Ja oliks Pienestä merenneidosta tullu nyt joku DVD-julkaisu... Käytiinköhän me kattomassa se ihan leffateatterissa (=megahyperspektaakkelitapaus siihen aikaan meiän tuppukylässä)... Muistan hyvin vielä sen ajan kun meillä ei ollu edes videonauhuria ja kun vuokrattiin leffa niin vuokrattiin VHS-soitin kans :). Ui, piirretyt <3, es-klarinetti :P.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti