Nyt se on sitten takana. Kolme konserttia, säätäminen ja stressaaminen. Kaikki töitten ja sivuduunien ohella. Melkeinpä omituinen olo, kun ei tarvitse oikeasti miettiä enää aikataulutuksia sillä mentaliteetilla, että millon ehtii reenaamaan jne. Toisaalta tässä onkin viimeinen kuukausi mennyt aika vähillä harjoittelumäärillä, ei ole löytynyt motivaatiota.
Mutta siis, konsertit oli kaikesta huolimatta mukava toteuttaa ja toivoa sopii, jotta ne jotenkin hyödyttäisivät myös tulevaisuuden soitantoja.
Nyt aattelinkin sitten siirtyä vähäksi aikaa ns. harrastelijasoittoon, tänään prutkutin menemään baritonitorvea ja sain parhaimmat äänet mitä koskaan olen vaskipuhaltimesta saanut. Jea :D.
