Otsikon käytännön toteutus.

Tuli vietettyä yhdeksän yötä poissa kotoa, mutta jollain tapaa aika tuntuu noin kaksinkertaiselta. Olin opiskelemassa musisoinnin jaloa taitoa leiriolosuhteissa, eikä kyse ole nyt partio-/armeijatyyppisestä leireilystä. Syödä sai aamiaisen, iltapäiväkahvin ja iltapalan lisäksi vielä kahden lämpimän aterian verran. Eli käytännössä koko ajan. Majoitus oli kahden hengen huoneissa, ja kollegan ollessa kämppiksenä alkoi leiriväsymys ja sen myötä jutut olemaan aikamoisia :D.

Yllätyksekseni huomasin, että olen sitten kuitenkin melko sosiaalinen tapaus. Koskaan mieltänyt itseäni ko. kategoriaan luettavaksi. Mutta kiittäminen lienee myös kaikkia muita kursseilla ja leirillä olijoita, ilmapiiri oli aivan loistava. Tuntui haikealta lähteä pois, vaikkakin samalla lepo houkutteli seireenin lailla. Pyhittänenkin tämän sunnuntain ihan itselleni, viimeinen lepopäivä ennen töiden alkamista. Kesä meni taas niin nopeasti, mutta onneksi se tulee ensi vuonna uudelleen... Vi hoppas :)!

Suhteellinen käsite nimeltä kesä.

Parina viime kesänä sen on huomannut, miten kyseinen vuodenaika määräytyykin eri tavoin. Enää kesä ei tarkoita parhaimmillaan kolmen kuukauden haahuilua ilman sen kummempaa tekemistä. Välillä tuntuu, ettei lämpötila ja muut luonnonilmiötkään täsmennä tätä hetkeä juuri kesäksi.

Suurin syyllinen lienee elämäni ensimmäinen kunnon kesätyö. Ympäri-ja monivuotinen sellainen. On suorastaan fyysisesti vaikeaa muokkaantua opiskelijarentusta virka-aikoja ja vuosilomia käyttäväksi -sanotaan se nyt sitten ääneen- aikuiseksi. Viime kesä oli erityisen outo, käytössä noin viikon ajan lomaa. Ehkä se saa pienen ihmisen tekemään itselleen kohtuullisen kokoisia tekoja, kuten tekemään sitten kesälomareissun PoriJazziin, ihan yksin. Nyt olen jo lomani "ansainnut" ja viettänytkin. Yli kuukauden.

Se toinen asia, minkä nyt ymmärtää, kun aika ja loma on rajallista ja ajoitettua, on keli. Alkukesä on ollut enempi ja vähempi sateista, kosteaa ja koleaa. Auringon vähäisenkin paisteen on oppinut hyödyntämään "ylös, ulos ja lenkille"-tyyliin. Ja toisaalta myös unohtamalla aurinkorasvan sen ainoan kerran kun sitä ehkä olisi tarvinnutkin. Olkoon syynä ilmastonmuutos, eurooppalaistuminen tai mukavuudenhalu, mutta olen sitä mieltä että lomakuukaudeksi tulisi jo vakiinnuttaa elokuu. Olen satavarma, että töiden alkaessa heinäkuun lopuilla, alkaa oikea kesä. Ilmanala määrittelee niin osuvasti mielenalan, kesä tuntuu kesältä kun on loma ja aurinko paistaa. Yksinkertaista, mutta totta.

Kaiken marinan päätteeksi: olen kuitenkin iloinen ja onnellinen "kesälomareissustani" entiseen opiskelukaupunkiini. Okei, aurinko paistoi ja oli lämmintä, mutta niin hyvässä seurassa ja rennoissa fiiliksissä lomatunnelma olisi saavutettu melko hyvin ilman säiden herrojenkin suopeutta :).