Reilireissu 2010 : Sveitsi

@ Luzern-järvi

@ Pilatus 

Yksi monista "maapalloista" Geneve-järven rannalla

Paikallisolutta

19.7.2010


Muistutus itselle: ei istumapaikkoja yöjunaan, jos kuitenkin on pakko, niin mukaan tyyny ja viltti. 


Juna on pysähtyneenä jollekin saksalaiselle asemalle, klo näyttää kahta yöllä eikä matka ja/tai uni etene. Ympärillä pari setä kuorsaa, kuuluu hyvin korvatulppienkin läpi. Aiemmin lahjoitin parille kanssamatkustajalle jo tulpat runsaasta varastostani. Vaunu on melko kylmä, mutta ei oikein voi enää alkaa ylähyllyllä olevasta rinkasta lisää vaatetta tonkimaan. Tällä hetkellä päällä siis "vasta" toppi, kaksi pitkähihaista, farkut ja sukat. Melkoinen varustus reissun keskiarvoa ajatellen. Mukavaa torkkumisasentoa ei oikein löydä, näissä sveitsiläisissä junissa ei ole käteviä "päästoppeja" istuimissa kuten oli saksalaisissa ja italialaisissa rautahepoissa. Mutta valittaminen sikseen, kai tässä yksi yö menee vaikka päällään seisten (tai selontekoa näppäillen)... 


Reissu alkaa olla siis lopuillaan, Berliini ja Tegelin lentokenttä on suuntana. Lento lähtee 11.40, meidän pitäisi olla Hauptbahnhofilla kasin pintaan ja eksyä taas lentokenttäbussiin siitä. Sveitsissä olo kävi rentouttavasta lomaosiosta tällä turneella. Alkoi olla ainakin itsellä jo pientä väsymystä kaupunkikiertämiseen, varmasti jatkuvalla helteellä oli oma vaikutuksensa. Tulimme tiistaina 13.pvä siis kolmen junayhteyden kautta Luzerniin, josta jatkoimme bussilla viereiseen kylään Kriensiin. Bussikuski oli kyllä avuliaimmasta päästä lajinsa edustajia; sönkötimme jotta Kriensiin pitäisi päästä, "minne siellä", no bussiasemalle???, hotelli central???, "okei". Tajusimme pysäkkimme, mutta kuski ilmoitti sen meille vielä erikseen (paikallisbusseissa on koko ajan päivittyvä pysäkkiluettelo ja kuulutukset) ja kävipä vielä bussin ulkopuolella huitomassa meille jotta missä se hotelli Central on. Kerrassaan huolehtivaista! 


Majoituimme sveitsiläisen tuttavaperheen talossa, aivan bussipysäkin lähettyvillä. Uima-allas tuli ensimmäisinä päivinä taivaanlahjana reissuhikoiluun turtuneille selkä- ja muille nahoillemme. Myös näkymä huoneemme ikkunasta oli kyllä kuvan arvoinen, pienellä kurkistuksella sekä Pilatus että Kriensin linna nähtävissä. 


Pilatuksella kävimme siis keskiviikkona, (myöskin sveitsiläisen) kummitätini avustamilla lipuilla. Menimme ensin paikallisbussilla (jo melko sujuvasti) Luzernin rautatieasemalle, jonka läheisyydestä löytyy myös bussi- ja veneliikenneasemat. Otimme pienen, puolentoista tunnin, risteilyn Luzern-järvellä (tai pitäisikö sanoa Vier Waldstätteseellä) päämääränä Alpnachtstad. Perille päästyämme evästimme pienessä turistiravintelissa ja hyppäsimme sitten Euroopan jyrkimmän reitin omaavaan tramiin. Maisemat olivat hienot, vaikka kahdeksan hengen juttuun olikin ahtautunut 11 persoonaa. Pilatus-vuorelle päästyämme kävimmä kiipeämässä vielä vähän korkeammalle, kierroksella osin vuoren sisälle louhitulla maisemareitillä ja ostamassa tietenkin tuliaisia. Vuorella rakennettiin jotain "panoraamasiltaa" ja pääsimme todistamaan helikopteriavusteista purku-urakkaa. Kopteri kävi hakemassa kivikuormia poisvietäväksi, hurjan näköistä hommaa! Alas tultiin gondolihissillä, ensin vähän matkaa isommalla (täyteen tungettu, me tietysti keskellä, ei kiva) ja loppumatka neljän hengen versiolla. Jäätiin kesken pois laskemaan kesäkelkkarata, kylläpä tätä grannyä ainaskii jännitti! Meni vähän hissutellessa, mutta seuraavalla kerralla sitten lähtee! 


Illalla käytiin Luzernissa elävissä kuvissa katsomassa uusin Shrek kolmiulotteisena. Tuli todettua jotta kallista lystiä on (saatiin kyllä huippucoolit lasit omiksi) ja sveitsiläiset pistävät leffan keskeltä poikki. Että voipi käyä karkkiisipsiilimpparii ja vessassa ja röökillä. Hieman herätti ihmetystä suomalaisissa mielissä, itse muistan katsoneeni leffateatterissa kyllä LOTRnkin ilman mtn tauon palasiakaan... Nomutta Shrek oli hauska. 


Torstaina lähdettiin käymään Genevessä. Matka kesti junalla kolme tuntia suuntaansa. Kriensistä lähtiessä vettä tuli kuin aisaa ja olimma kovin iloisia saadessamme laittaa vihdoin ja viimein matkaan raahatut pitkähihaiset ja -lahkeiset päällemme. Onneksi Genevessä ilma oli kaunis ja ah, niin lämmin. Ehdin lyhyen järvenrantakävelyn aikana saada uudet rusketusrajat (edellisenä päivänä onnistui nörtti t-paita-rajaus). Olihan tuo kuin olisi Ranskassa käynyt (hyvä näin Ranskassa käymättömänä sanoa), arkkitehtuurin ja kielen puolesta. Sen enempiä ei Geneveä tällä erää opiskeltu, syömässä käytiin kiinalaisessa jossa oli hummeri/rapu/ankeriasallas. 


Perjantaina käytiin menestyksekkäästi ottamassa aurinkoa Luzern-järven rannalla. Talviturkkikin tuli heitettyä! Nyt on luultavasti pitkäkestoiset matkamuistot ihossa, kun joku ei tajunnut rohkeasti läträtä aurinkorasvaa myös taustapuolelleen. Kerrassaan tyylikästä. Kävimme myös Bepanthenia shoppailemassa, pari päivää onkin mennyt siinä kylpiessä... Illalla menimme kummitätini luokse syömään, hänen äitinsä tuli myös. Ruuan jälkeen käytiin katsomassa maisemia Sonnenbergiltä ja illalla oli luonnon ilotulitusta tarjolla ukkosmyrskyn muodossa. Samanlaisia salamoita, tai yhtä runsaasti, ei pääse juuri Suomessa näkemään. 


Lauantaina lähdettiin koko joukolla Pilatus-vuoren suuntaan. Isäntäperheen isäntä vei minut, uskollisen kohtalotoverini reissussa ja isäntäperheen tyttäreb kesäkelkkaradan lähettyville (ylämäkeen piti vielä parikymmentä minuuttia kivuta). Myö reissulaiset uskaltauduimme Seilparkkiin, joka oli kyllä yhtä aikaa hauska, jännittävä ja lihaksissa(?) tuntuva kokemus. Voin suositella! Tuntuu päivä päivältä enemmän lihaksissa ;)... Reilun tunnin huimailun jälkeen töpsyteltiin alamäkeen perheen kesämökille, jossa tarjolla oli alppimakaroonia, Unon pelaamista ja juustokakkua. Maisemat olivat kirjaimellisesti pilviset; pilvet olivat niin alhaalla ja me niin ylhäällä jotta pilvessä oltiin (ilman kaksoismerkityksiä...). 


Illalla pistettiin huikea menovaihde silmään, eyelinerit kans, ja lähettiin Luzernin yöhön! Paluu ajoittuikin sitten viimeiseen yöbussiin aamuyölle, mutta hauskaa oli! Sunnuntaina tehtiin special mössöä (meikän bravuuri, ruokalajin tietävät sitä syöneet?) koko porukalle, ei mennyt pestoannostus ihan kohdilleen mutta ei kukaan kakonut. Aika ennen junan lähtöä kului lepäillessä ja viimeisten pakkausten merkeissä. Oli hyvä reissu, nyt on jotain käsitystä reilaamisesta ja parista uudesta maasta. Kiitokset kaikille reissun vaiheisiin osallistuneille ja tietenkin granny-duon toiselle osapuolelle :)! Nyt jos vielä kotia asti pääsisi täältä niin ois kiva...

Reilireissu 2010 : Italia

Padovastakin löytyi kanaali

@ Venetsia

Veronan amfiteatteri

"Julian talon" porttikongin rakkaudentunnustuksia

Veronan muurikehää

Hanurit rivissä Padovassa

@ Milanon keskusrautatieasema

13.7.2010


Junassa kohti Sveitsin maata on runsaasti väkeä. Onneksi meillä on paikkaliput, ei tarvinnut koluta vaunuja läpi vapaitten istuinten etsinnöissä. Yhteishinta paikkalipuille välille Padova-Arth Goldau oli 20€ per nenä. 


Padovassa olimma siis kolme yötä kaupungin ainoassa hostellissa. Samaan aikaan majoituksessa oli myös joku nuorisokuoro, ihan hyvältä kuulosti reenit lauantaina. Hikeä on pukannut vuorokauden ympäri, lämpötila on päivisin ollut 30 asteen paremmalla puolella pitkälti. Hostellin WiFi on mahdollistanut myös Suomen säätietoisuuden, lämmintä on vissiin sielläkin. Italia on osoittautunut mieluisaksi maaksi, niinkuin aika monelle muullekin turistille. Sunnuntaina kävimme Venetsiassa, jossa oli väkeä pienen maan verran. Seikkailtiin pikkukujilla (onneksi oli niitä nuoliopasteita San Marcolle) ja hieman tehtiin ostoksia (mm. kaksi karnevaalijulistetta) sekä käytiin ottamassa "pakolliset kuvat" San Marcolla. Käveltyä tuli aika kiitettävän paljon, hikoiltua ehkä enemmän. Junailtiin takaisin Padovaan ja suihkun kautta seuraamaan MM-kisojen finaalia kaupungin keskusaukion screeniltä. Tauolla siirryimme kävelykadun kahvilabaariin jatkamaan katselua. Tähän astisen elämäni kolmas jalkapallopeli oli kyllä tylsin, mutta onneksi se saatiin päätökseenkin.


Maanantaina kohteena oli Verona, jossa kiersimme keskustan lisäksi hieman kiertoteitä. En enää koskaan ehdota mitään suuntaa pohtimatta asiaa ensin pitkään ja hartaasti, kartan ja kompassin kera, ja sittenkin jätän mölyt mahaani. Mutta onneksi päästiin takaisin rautatieasemalle ja seuraava junakin oli olemassa... Veronassa käytiin siis areenalla, jossa kesäkuukausina esitetään oopperaa. Vaikuttava paikka ja olisi kyllä mukava päästä sinne joskus oopperaa kokemaan. Seikkailujen ansiosta maanantainkin kävelymatkat olivat tuntuvia ja hostellille päästyä otettiin ilta ihan vaan oleskelun kannalta. Kuorolaiset(?) mölysivät onneksi pitkään ja ilma oli taas hikisyyttä edistävä (kaikki yöt on nukuttu huoneen ovi ja ikkuna auki, mutta ei sekään liikaa olotilaa helpota) joten kovin pitkistä unista ei tarvinnut huolta kantaa. Mutta onneksi sitä alkaa olla jo aika tottunut puoliväsyneeseen olotilaan, ja ei tässä tarvitsekkaan mitään matikkaneroa esittää... 


Meillä oli siis kuuden hengen huone, jossa meidän lisäksi yöpyi japanilainen, Englannissa asuva Ai ja ekana yönä belgialainen Mariliis (kirjoitusasusta ei tietoa). Tänään kierrettiin hieman Padovaa ja otettiin kuvia sekä uskaltauduttiin tramin kyydillä rautatieasemalle (grannies gone wild!). Tarvitseeko hikilitroja taas mainitakkaan... Italialaiset kengät ja laukku jäi vielä hankkimatta, pitänee siis tännekin palata. 

Reilireissu 2010 : Itävalta

10.7.2010


Näitä muistioita on hyvä naputella iPhoneen junassa aikaa tappaessa. Tämän hetkinen sijainti on Brenneron asemakaupunki Itävallan ja Italian rajalla. Näyttää siis siltä että pääsemme Italiaan kaikesta huolimatta! *koputtaa puuta*


Eilinen meni aikalailla junassa istuessa, Ljubljanasta lähdettiin klo 9.27 kohti Villachia, jossa pienen hämmennyksen jälkeen (pakollinen mauste matkustuksessa) vaihdoimme Salzburgiin menevään junaan. Salzburgissa vaihdoimme taas Innsbruckin junaan ja perillä oltiin lopulta viiden tienoilla. Itävallan puolella junat alkoivat olla melko täynnä ihmisiä ja ihmisten eri hajuja, kiitos kuuman päivän ja olemattoman ilmastoinnin... 


Rautatieasemalla matkatoveri selvitti majoitustilannetta, joka osoittautui heikoksi lääkärikongressin takia (lääkärit tykkää hostelleista...??). Saimme sitten huoneen Inglsistä, kylästä Innsbruckin lähettyvillä. Paikallisbussilla turrattiin päätepysäkille Patscherkofen-vuoren juurelle ja löydettiin Haus Maria-bed&breakfast. Ingl osoittautui oikein idylliseksi paikaksi, vissiin patikoitsijoiden ja maastopyöräilijöiden suosima. Tuli itsellekin kyllä innoituis tehdä joskus ns. aktiiviloma, katsotaan siirtyykö innoitukset koskaan teoiksi. Illalla kävimmä tallustelemassa lähitienoolla, tuli nähtyä jonkun firman(?) kesäkekkerit cover-bändeineen ja tirolilaisittain sonnustautunut puhallinorkesteri. Bändissä oli varsin kuuluvat yläklarinetit, seitsemän baritonitorvea ja perin mielikuvitukseton ohjelmisto. Mutta puistokonsertin aikana yleisössä kiersi kaksi nuorta naista pienten puutynnyreitten kanssa tarjoillen schnapsia. Ei ollu hyvää, mut ilmaista (tai törpöt suomalaiset ei tajunnu maksaa ja yskivätkin vielä schnapsin väkevyydelle)! 


Tänään herättiin ajoissa aamupalalle, joka olisi pitänyt "tilata" huoneesta käsin summeria painamalla mutta ah, mistäpä sitäkään olisi tajunnu tehä vaikka paikan pitäjä, aikas vanha rouva, sen illalla meille kertoi... Noh, aamupalan "vehnäleipä ja levite"-tankkauksen jälkeen lähdettiin bussilla takaisin Innsbruckin keskustaan, jossa ehdimme käydä hieman kääntymässä ennen junan lähtöä Veronan kautta Padovaan. Toivotaan, että tällä reissulla ehtis sen hostellimajoituksenkin kokea...!

Spotifyn ennakkokuuntelu osa 2

Jeps, Beyoncén neljäs levy on kyllä 5. biisistä (Party) eteenpäin melko toimiva. Tuotanto kuulostaa maailmankiertueen live-meininkiin nojautuvalta, alkupään sovitukset jäävät jotenkin latteiksi. Varsinkin aloitusbiisi (1+1) on jotenkin epätasapainossa. Rouvalla on paatosta alusta asti, mutta biisi ei kehity paatoksen tasolle.


Mut juu, Run the world (Girls) on oiva tausta tantsuille niinkuin We are heroes todisti. Olisipa kiva joskus nähä sekä Beyoncé jotta WAH livenä...

Reilireissu 2010 : Slovenia

8.7.2010
Ljubljana rules! "Emäntämme" haki meidät eilen asemalta ja näytti kaupunkia, nähtiin musiikkiakatemia jossa hän opiskelee ja käytiin kaupungin linnassa ihailemassa maisemia hieman korkeammasta perspektiivistä (plus kokemassa huikea 3D-esittely kaupungin historiasta ;). Hieman oli väsymystä ilmassa joten siirryimmä lounaan jälkeen ystävällisen majoittajamme kotiin lepäilemään.


Illalla kierrettiin hieman kauppoja ja katsottiin Saksa-Espanja-peli erään baarin "terassilla". Taisi olla eka kerta kun katsoin kokonaisen jalkapallopelin alusta loppuun! Tänään aamupäivällä käytiin asemalla kysymässä paikkalippuja Padovaan, mutta rouvashenkilö lipunmyynnissä kertoi jotta Italiassa onkin lakko! "Emäntä" oli meidän pelastajamme ja soitti palvelupisteeseen, tuloksena reitti Padovaan yöjunalla Villachin (Itävalta) kautta. 


Kaiken juna-aikataulu-, hostellivarausnettivääntämisen jälkeen pääsimme lähtemään luolaretkelle. Noin tunnin ajomatkan päässä Ljubljanasta sijaitsee Postojnan luolasto. Yhdistetty kiertoajelu/kävely maksoi aikuismaiselta persoonalta (eh heh) 20€, mutta kylläpä sanoisin että oli hintansa väärti. Ensin mennä viiletettiin minijunalla syvemmälle luolastoon, jossa oli sitten kävelykierros oppaan kanssa. Opastuksia löytyi melko kattavasti eri kielillä, meidän oppaallamme oli kylkiäisenä todella vahvan ärrän maustama aksentti. Koko kierros kesti noin puolitoista tuntia ja loppupuolella alkoi jo vilu hieman vaivata (lämpöä riitti kahdeksan asteen verran). Luolamiehistelyn jälkeen söimme eväät parkkipaikalla ja kävimme vielä katsomassa Predjaman linnaa. Huikealla paikalla ja kohde oli pyöräilijöiden suosiossa. Melkein jännitti mutkaisilla pikkuteillä kurvaillessa. 


Ljubljanaan päästyämme kävimme uudelleen rautatieasemalla tarkoituksena varata paikat yöjunaan Italian puolelle. Mutta tietenkin juna oli täynnä eikä (tällä kertaa) turistipisteen rouva neuvonut sen enempiä Italiaan pääsemisessä. Joten sittenpä vietimme taas muutaman hetken interneetin ihmeellisessä maailmassa ja arvoimme seuraavaksi kohteeksi Innsbruckin. Vääntämisen innoittamaa lievää tympääntyneisyyttä helpotti emäntämme kutsumat ystävät ja lettukestit :). Sloveniaan täytyy joskus palata vielä uudelleen, maisemat ovat hienoja ja paljon jäi vielä näkemättä. Hvala Slovenia :)!

Reilireissu 2010 : Tsekki - Slovenia

Prahassa turisteeraamassa silloilla

Nam!

Ljubljanan steissiltä...

7.7.2010
Ljubljanan asemalla on hieman neuvostomaisemaa havaittavissa, kello lähestyy aamuseitsemää ja on vielä aika väritöntä. 


Eilen vietettiin päivä tehokkaasti Prahassa, huone luovutettiin kymmenen aikoihin aamusella (saatiin aamupala kaupan päälle mukavan respan tytön ansiosta!) ja siirryttiin rautatieaseman tavarasäilytyksen kautta kaupungille. Wifit tuli löydettyä (löytyy Prahassa miltei joka kuppilasta) ja kiva retro/vintage/second hand-vaateliike. Nyt sitä on vaatekaappiin lisäyksenä Anna Suin iihana takki (Visa vinkui). Syötiin tosi hyvää ja edullista (355 korunaa yhteensä) kasvisruokaa Country life-nimisessä ruokalassa. Suosittelemme! 


Makuupaikat saatiin yöjunaan Ljubljanaan (22€), hyteistä piti tehdä pientä säätöä. Makuuvaunujen konnarina toimi melko vihanen setä, mutta onneksi asiat selveni samassa hytissä olleen kroatialaistytön tulkkauksen avustuksella. Nyt siis odotamme "emäntäämme" noutamaan...

Reilireissu 2010 : Saksa - Tsekki

5.7.2010
Klo on 18.24 ja seurue on jossain Berliinin ja Prahan välillä. Seurana samassa hytissä on kaksi englantilaista reilaajatyttöä. Yllättävän hyvin selvittiin junaan vaikka lentosuunnitelmat hieman muuttuivat: lento oli ylibuukattu ja tarvittiin vapaaehtoisia lennon vaihtajia joten nyt on 300€ voucher Blue1lle taskussa!


Tutustuttiin toiseen lennonvaihtajaan, Jenniin joka oli menossa lomailemaan Berliiniin ma-pe. Helsinki-Vantaalla tuli oleiltua klo 7.40-13.10 ennenkuin päästiin liikkeelle. Nyt on väsynyt olo, mutta vielä pitäis Prahassa hostelli etsiä ja rahaa nostaa. Jospa tämä tästä suttaantuu :)!

---
Aika hyvä suoritus: alle tunnissa Prahaan saapumisesta ollaan jo hotellissa! Ja hotelliin päädyttiin koska hintaa tuli per lärvi 20€ ja energiat alkoi olla aika minimissä hostellien etsimiseen (toisaalta, ei tarvinnut nytkään kuin löytää laiturilta aseman turistipisteeseen jonka kautta hoitui myös huoneistohotellin pikavarausmaksu euroina ja opastus kohteeseen, niin sitä pitää Praha!). Saatiin vielä hiet pintaan käpsimällä tänne lämminhenkisessä illassa, mutta ei onneksi tarvinnut kovin harhailla... Aika hulppean kokoinen huoneisto, oltais voitu antaa majapaikka myös logistiikkaongelmista kärsineille brittitytöille...!

Reissukuume

Juu, ei auttanu Suomen matkailu tähän tautiin, kauemmas pitäis päästä... Mutta budjettia ajatellen pääsee halvemmalla kun muistelee esim. viime kesän reilireissua. Aattelin laittaa sen muistelmat tännekin (hieman muokattuna, ei viiti toisten yksityisyyttää liikaa härkkiä), naamakirjaan ne tuli on the road (on the rail?) siirrettyä. Mut nyt vois yhistää muistelmiin kuviaki! Jotenpasiispä, matkakertomukset vuoden takaa ta-daa. 

Ostoskutka

Shampoot ja hoitoaineet alkavat olla finaalissa, joten piti jo kaivaa reissushampoo esille. Kyseessä siis TIGIn All access-shampoopala joka nyt levittää tuoksuaan valtoimenaan kylppärissä. Sen kaveriksi ostin tuon hoitoaineen. Viime vuotinen ostos shampoon rinnalle (Let it be-hiuksiin jätettävä) ei minun kuontalolle passannu, teki hiuksista vain likaisen näköiset... Mutta siis, reissussa tuommonen palashampoo oli varsin kätsä, Lushilla on kai samaisia tuotteita enemmänkin.


Tähän asti oon sinnitelly talvella saaduilla näytepakkauksilla Cliniquen Dramatically different moisturizing lotionia. Nytkin ostin pienemmän pakkauskoon, puhtaasti kesän reissaamista ajatellen. Tuo peruskosmetiikka vie aina liikaa tilaa laukusta :P. Mutta tuo Cliniquen 3-step-ihonpuhdistustsydeemi on kyllä mulla toiminut hyvin. Voi tietty olla että hormonitkin aina vaikuttaa ihon kuntoon mutta en laskisi vain niitten varaan. Teinistä asti vaivannut otsan röpelöihokin on helpottanut ja ihon väri vaikuttaa tasaisemmalta. Eli vaikka hinnat tuotteissa välillä kirpasevatkin, en taia olla merkkiä ihan heti vaihtamassa.


Rollon Kicksistä ostin halvinta suolasuihketta (Proffsin, olikohan jotain päälle 4€) joka on kyllä toiminut yllättävän hyvin. Paksua ja liukasta hiuslaatua on vaikee saada nutturan tapaiselle tai ylipäätään mihinkään muotoon, mutta kun suihkii suolasuihketta niin vain taivas (tai lähinnä omat taidot...tai niiden puute) on rajana! Nyt lisäksi kokeiluun Four Seasonsin hiuspuuteri. Kuivashampoita mulla on ollut jo Klippoteketiltä (ei passaa tummalle tukalle) ja Sexy Hairin (hyvä, mutta hintavahko), niin katsotaan mitenkä hiuspuuteri sitten toimii.


En ole aikoihin käynyt Body Shopissa, mutta pitänee palauttaa mieleen putiikin olemassaolo. Sinne oli ilmestynyt Earth Lovers-sarja, josta ostin päärynä-sitruunaruohosuihkugeelin vierasvaraksi ja omaankin käyttöön. Ja eipä tainnut olla ainoa nenää miellyttänyt tuoksu nuista vaihtoehdoista.


Mutta siis, Specsaversin mainosten herättämänä kävin tänään liikkeessä kokeilemassa kehyksiä. Jotenkin olisi kiva saada ns. vapaa-ajan rillit, sellaiset ei-vakavat joista tulisi ite (ja miksei muutkin) hyvälle tuulelle. Aika paljon vaadittu silmälaseilta...? Noh, sieltäpä löytyi paritkin pokat jotka sai het' meikkiksen suupielet hymyyn. Esimerkkeinä Benettonin, joista erityisesti läpinäkyvät kehykset jäi nyt mieleen kummittelemaan. Ja sitten kun myyjä vielä kertoi jotta 20€ lissää rahnua niin saisin toiset lasit ns. kaupan päälle. Aijjjai! Pinnoitteilla höystettyinä menisi siis kolmatta sataa euroa, mutta toisaalta... taisin maksaa näistä nykyisistä virkalaseistani (vaikka onkin vahvemmat kehykset ja punaiset, niin kesyt enivei) saman verran. Siis yksistä silmälaseista. Itteni tuntien ryntään luultavasti huomenna takaisin lasieni kanssa jotta saadaan katottua vahvuudet ja sitäkkiämulleihanatrillit.


Ja kiroilen sitten seuraavaa palkkapäivää ootellessani...

Puuhapäivä!

Se on tasoitusvapaa ja tarkoituksena siivota perusteellisesti, pestä pyykkiä ja vaihtaa akvaarion vesi. Voip' tietty olla jotta intoutuminen kaikkeen ylimääräseen järkkäilyyn vesittää suunnitelmat.


Tähän mennessä onkin siis järjestelmällisyys iskeny tuossa eteisen kaapiston kohalla. Päätin pitää kenkien huoltohetken ja pistää selkeesti talvikengät säilöön. Nuita välisesongin saappaitahan saattaa kovinkin äkkiä jo tarvita, Suomen lyhyen suven tuntien :).


Huomasinpa siinä sitten että taian olla Biancon tuotoksien ystävä. Nahkasaappaita löytyy siis kolme paria ja erilaisia korkkareita varmaan vähintään saman verran. Ja Converse-kokoelmakin on jo aluillaan :).


Mutta kylläpä on nyt siisti eteisen kaappi. Ainakin pari päivää...

Itkua ja iloa

Kuva: Arsi Ikäheimonen

Kyllä on loistavan keikan merkit jos setin aikana tämäkin paatunut soittaja tirauttaa kyyneleen kauniille lauluille ja nauraa hulvattomalle menolle. 


Aiempaa kokemusta Yonan musiikista ei ollut, ekalta levyltä olin ehkä yhen biisin kuullut puolivahingossa. Mutta olipa mahtavaa tulla kuuntelemaan ilman mitään ennakko-odotuksia ja nauttia kuulemasta nuin paljon. Sovitukset biiseissä oli mukavan monipuolisia, bändin koko toi maustetta ("jousikvartetti" oli sairas(?)tapauksen vuoksi viulu-huilu-alttoviulu-sello-koostumuksella) ja neiti laulaja-lauluntekijän läsnäolo oli sympaattista. Ei haitannut allergiaoireet ollenkaan tätä yleisön jäsentä! Alussa oli ongelmia mikin kanssa ja omalle sijaintipaikalle ei meinannut välillä saada sanoista selvää. En tiiä johtuuko keikkapaikasta, tila mössöyttää aika tehokkaasti kaiken. Mutta toisaalta, ei tullut ikävä korvatulppia joita ilman ei yleesä voi olla millään keikalla. Tuo jos mikä oli iso plussa.


Oli kiva myös törmätä Juhoon, orkesterin sellistiin, ennen keikkaa ja jälkeenkin. Sanojen vaihdon lisäksi sain käteisvarattomana bändin levyt mikä oli oikein mukava lisä hyvälle keikalle. Kuunneltu on jo ekat kerrat ja saa hra Kanervo rahansa :).

Skandinaavisia dekkareita

Saikulla vuokrasin kolme leffaa kolmeksi päiväksi: Beck - Houkutuslintu, Wallander - Ennen routaa ja Veum - Kirjoitus seinässä. 


Puolivahingossa eksyin YLE1:n esittämälle Varg Veum-dekkarileffasarjaan, tosin liian myöhään. Ehdin telsusta katsoa vain Kuolleet enkelit ja Nainen jääkaapissa-filmatisoinnit, mutta tykkäsin! Ei kai se kovin yllättänyt, Jo Nesbøn kirjat ahmineena norjalaiset maisemat ja synkkyys viehättivät. Jostain pitäisi nyt siis löytää loput elokuvat (niitä löytyy mainittujen lisäksi vielä viisi ja elokuvia on kai vielä kuusi tuloillaan) ja ylläpitää Norja-intoilua :).


Wallandereja (tai Beckejä, ei ihan ollut keskittyminen huippussaan ATM) on joskus tullut vilkaistua telkkarin myöhäisilloissa ja ostinpa Mankellin ekan kirjankin Wallanderin seikkailuista. Teksti ei hirveesti koukuttanut. Mutta leffa toimi jo paljon paremmin! Ja mikä kätevintä, ainakin ensimmäiset 13(!) elokuvaa taitavat löytyä ihan lähivuokraamosta. Plus, Wallandereja näytetään uusintoina viime syksyltä nyt. Tänään tulee Kuriiri, viime viikon Syyllisyyden katsoinkin jo BooxTV-sovelluksen kautta iPhonella (oli ihan pakko kattoo Shooter Neloselta). Aika oiva sovellus muuten!


Martin Beckin seikkailut ei ainakaan käynnistyneet kollegojensa lailla. Erityisesti jäi teennäinen kuva Gunvald Larssonin väkivaltaisen yksiulotteisesta hahmosta. Mutta voi nuitakin katsoa jos eteen sattuu tulemaan, bergeniläisen ja ystadilaisen herrojen toimintaan palaan joka tapauksessa.