Tuli vietettyä yhdeksän yötä poissa kotoa, mutta jollain tapaa aika tuntuu noin kaksinkertaiselta. Olin opiskelemassa musisoinnin jaloa taitoa leiriolosuhteissa, eikä kyse ole nyt partio-/armeijatyyppisestä leireilystä. Syödä sai aamiaisen, iltapäiväkahvin ja iltapalan lisäksi vielä kahden lämpimän aterian verran. Eli käytännössä koko ajan. Majoitus oli kahden hengen huoneissa, ja kollegan ollessa kämppiksenä alkoi leiriväsymys ja sen myötä jutut olemaan aikamoisia :D.
Yllätyksekseni huomasin, että olen sitten kuitenkin melko sosiaalinen tapaus. Koskaan mieltänyt itseäni ko. kategoriaan luettavaksi. Mutta kiittäminen lienee myös kaikkia muita kursseilla ja leirillä olijoita, ilmapiiri oli aivan loistava. Tuntui haikealta lähteä pois, vaikkakin samalla lepo houkutteli seireenin lailla. Pyhittänenkin tämän sunnuntain ihan itselleni, viimeinen lepopäivä ennen töiden alkamista. Kesä meni taas niin nopeasti, mutta onneksi se tulee ensi vuonna uudelleen... Vi hoppas :)!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti