Toissa viikonloppuna tuli puolestaan siirryttyä henkiselle kotiseudulleni Itä-Suomeen, puhallinmeiningeissä. Joensuu-cityä ei sen kummemmin tullut koettua, mutta monia tuttuja tuli nähtyä ja monia biisejä kuultua. Ostin yhen uuen opetusnuotin, oon vissiin fani tuolle James Raen Latin-sarjalle: löytyy jo Latin Clarinet ja Latin Clarinet Duets ja tidii, nyt myös Latin Saxophone Duets! Lauantainen konsertti oli mielestäni parasta puhallinmusisointia vähään aikaan, mutta en tiedä kuinka paljon istumapaikka salissa vaikutti kuulokuvaan sillä kuului myös täysin päinvastaisia kommenttejakin... Tai meikä ei ollu sitten kriittisimmillään :). Perjantain ja sunnuntain reilun viiden tunnin ajomatkoja tuli varmisteltua viiden tunnin yöunilla ja tuntuikin että univelat alkoivat nollautua vasta tuossa joskus tiistain-keskiviikon tienoilla...
Siirtymistäni viikonloppuun alustin siis torstaisella Felix Zengerin keikalla. Tykkäsin erityisesti soolovedoista, ns. rehellisestä beatboxista ja Tommy Lindgrenin kanssa vedetyistä kipaleista, mutta sama ongelma tuli kuin Won't Say A Thing-levyn kanssa: ei-beatboxing-tyyliset träkit jättivät hieman neutraalille fiilikselle. Oli kyllä hienoa nähä Zengerin työskentelyä samplerin kanssa. Muita plussia olivat tyypin yltiösympaattisuus ja koko kolmikon (em. lisäksi Tuomo Prättälä) coveroima Commonin The Light <3.
Kyseinen tapahtuma oli Oulun Musiikkijuhlien tuotantoa, tänä vuonna tuli osallistuttua kahteen konserttiin kuulijana. Kolmanteen oli liput, mutta meni päällekkäin tuon JNS-reissun kanssa ja muutama oli sellainen joihin olisin tahtonut osallistua, mutta budjetti muistutti olemassaolostaan...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti