Oon vissiin halpislukija. Ostan enimmäkseen pokkareita. Viihde-sellaisia. Muutama kovakantinenkin löytyy ja niitä varten olen tilannut Etsyn kautta ex libriksiä tai miksi nuita nyt sanoisi.
Mutta siis, hyllyt on täyttyneet hömppäpokkareista, lähinnä englanninkielisistä, jo aikalailla. Löytyy Charlaine Harrisin Sookie Stackhouse-sarja kokonaisuudessaan (paitsi eka kirja on jollain lainassa enkä muista kenellä!), Marian Keyesiä ja Sophie Kinsellaa. Nykissäkin houkutteli ostaa kiloittain pokkareita mukaan, pelkästään niiden estetiikan takia. Miksi suomenkielisissä pokkareissa ei ole tajuttu kansidesignin tärkeyttä?? Noh, paitsi nätteys, englanninkielisissä pokkareissa korostuu juurikin mulle tuo viihdearvo. Dostojevskin Crime And Punishment löytyy kokoelmista kans, mutta teksti on väsyttävän vaikeaa lukea. How To Kill A Mockingbird (Harper Lee) oli kyllä hyvä, ja sen innoittamana(?!) ostin reissulta lukemistoon Catcher In The Ryen (J.D. Salinger).
Hömpän lisäksi dekkarit kiinnostavat. Jo Nesbøn tuotokset löytyy kaikki, joko omasta hyllystä tai isukille lahjoitettuna kotonakotona. Henning Mankellin Wallander-sarjaa testasin ekan kirjan verran. Jotenkin kökköä kirjoitustyyliä...
Monta kuukautta aina silloin tällöin silmien alla ollut One Fifth Avenue (Candace Bushnell) pitäisi saattaa päätökseen. Oli ihan hauska käydä paikan päällä kattomassa kirjan "tapahtumapaikkaa"...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti